49. Anna minun rakastaa enemmän, Juha Itkonen

Kolahti. Osui ja upposi. Rakkaus-sana heti kirjan nimessä arvelutti, mutta onneksi tämä ei ollutkaan mitään imelää soopaa.

Suvi Vaahtera on matkalla maailmanlaajuiseksi rock-tähdeksi taitelijanimellä Summer Maple. Hänen tarinaansa seurataan äidin ja ex-poikaystävän silmin ja heidän tulkintansa ja elämänsä kautta. Miten suhde kehittyy ja muuttuu, kun meidän Suvista tulee koko maailman tuntema Summer? Taru ja tosi sekoittuvat siinä määrin, että Summer Mample nostetaan tähdeksi mm. Ville Valon, Tarja Turusen ja Rasmuksen Laurin vanavedessä. Mikä parasta, kirja ei ole mikään kokaa nokkaan -tarina vaikka kertookin rokkaamisesta!

Tarinassa päästään kurkkaamaan monenlaisiin parisuhteisiin. Miten seurustelevat teinit, opiskelijanuoret, dinkut, keski-ikäiset... Miten 30 yhteisen vuoden jälkeen katsoo toista ja voi silti nähdä sen saman nuoren joka toinen joskus muinoin oli. Monet kuvaukset ja huomiot olivat teräviä ja mielenkiintoisia, ihan siinä arkipäiväisyydessäänkin. Erityisesti pidän mm. tästä kohdasta:
"Miten tämä voi olla mahdollista, miten minä voin olla naimisissa ihmisen kanssa, joka tuijottaa linnan juhlia televisiosta? Haluan paeta täältä, asua yksin jossain kartanossa, ampua kultalevyjä, ampua fasaaneja, vinguttaa kitaraa, hakata rumpuja, sillä tämä hiljaisuus, tämä hillittyys, tämä gloriankoti - miten kukaan mahdollisesti voisi haluta elää näin?"

Tämän kirjan myötä oivalsin, mitä oikeastaan tarkoitetaan kun kuvataan jotain teosta "elämänmakuiseksi". Vaikka en itse ole rakastanut nuoruudessakaan musiikkia niin kuin kirjassa kuvataan, enkä ole hengaillut bändikämpillä satunnaista poikkeamista lukuunottamatta, oli teos pullollaan itselle tuttuja juttuja ja tunnelmia. Samastuminen oli helppoa ja tarina maistui ihan elämälle. Olen vain kolme vuotta tarinan päähenkilöitä nuorempi, joten omatkin teinivuoteni ovat osuneet 90-luvulle.

Kirjoitustyyli on mukavan ajatuksenvirta-tyylistä, menemättä kuitenkaan sekavaksi. Osa dialogista on hauskasti pötkössä ilman lainausmerkkejä, mikä toimii veikeänä tehokeinona. Tempo vaihtelee rauhallisen kerronnan ja suorastaan hengastyttävän vauhdin välillä. Jännitystäkin piisaa. Kun tarinan palat loppupuolella loksahtavat yhteen, lätsähtää loppuosa ja jää vähän heikoksi vahvan alun jälkeen. Silti kokonaisuutena kirja jää vahvasti plussan puolelle!