Miksi päätin jatkaa lukukokemusta jatko-osiin? Ensinnäkin tarina jäi ensimmäisessä kirjassa aivan kesken ja olen utelias tietämään miten jatkossa käy. Toiseksi brittien klassikkolistalla kehotettiin lukemaan His Dark Materials eli koko trilogia, ei vain ensimmäistä osaa. Näissä kahdessa seikassa oli ihan riittävästi syytä tarttua kakkososaan. Varsinkin kun se lähes hyppäsi kirjaston hyllystä syliini.
Ensimmäisen osan kanssa petyin suomennokseen ja totesin lukevani jatko-osat alkuperäiskielellä. Nyt harmittelen, että en pysynyt päätöksessäni. Suomennos on aivan kaamea. Eniten minua tökkii jatkuva futuurin käyttö. Suomen kielessä kun ei futuuria ole vaan tulevat tapahtumat ilmaistaan preesenssissä. Toki voi olla poikkeuksia, jos kerronnan kannalta asian selkeydellä on suuri alleviivattavan tärkeä merkitys. Tässä käännöksessä vain valitettavasti "tulee tapahtumaan" -muotoista futuuria käytetään ihan turhaan ja jatkuvasti. Suoraan sanatarkasti englannista kääntäminen paistaa läpi häiritsevästi. Voin olla mielestänne turhan nipottaja, mutta lukunautintoni kärsi suomennoksen kourissa pahasti.
Nyt edessä onkin dilemma. Nappaanko tiistaina kirjastoreissulla kolmannen osan suomeksi käännetyn version, jonka tiedän odottavan minua hyllyssä vai koetanko metsästää alkuperäisversiota? Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa ja puolensa.
Sitten itse kirjan sisältöön. Tarina jatkuu siitä mihin se jäi. Ensimmäisen osan fantasiaelementtejä karisee kuitenkin pois aika paljon, sillä tässä vaiheessa tarina siirtyy tähän meidän omaan ulottuvuuteemme. Mukaan tulee uusia hahmoja ja jotkin ensimmäisen osan herättämät kysymykset saavat vastauksia. Lopulta kuitenkin pakka on ihan yhtä levällään kuin ensimmäisenkin kirjan jälkeen. Uskonkin vakaasti, että trilogian mahdollisen nerouden älyää vasta, kun on lukenut kaikki osat ja tarinan koko kaari on selvillä. Siksi minulla onkin hinku päästä viimeisen osan kimppuun.
"Tai Will näki sen ainakin joistakin kulmista. Näytti siltä, kuin joku olisi leikannut ilmasta palan noin kahden metrin päästä tien reunasta: pala oli kutakuinkin neliön muotoinen, ja sen läpimitta oli alle metrin. Jos katsoja oli palan tasalla ja suoraan sitä päin pala oli melkein huomaamaton, ja takaa se oli täysin näkymätön. Paikan saattoi havaita vain kadun puoleiselta sivulta, eikä helposti sieltäkään, koska palan läpi näkyi vain täsmälleen samaa kuin sen edessä tällä puolen: katulampun valaisema nurmikkokaistale."
Tiedänpä ainakin itse vältellä tuota suomennettuna. Turha futuurin käyttö saa niskakarvani pystyyn!
VastaaPoistaNyt kun olet lukenut nämä ensimmäiset suomeksi, niin varmaan se kolmaskin menisi samalla vauhdilla. Toisaalta olisi varmaan mielenkiintoista lukea se viimeinen alkuperäiskielellä ja sitten vertailla näihin suomennettuihin. Molemmissa on puolensa.
Mielenkiintoista olisi kyllä kuulla kommenttisi siitä englanninkielisestä.
Höh, ei mitään uutta, vaikka kävin vaklimassa molempia urakkablogeja.
VastaaPoistaMulle tuo oli tärkeä kirja(trilogia) nuorena. Miksei siis yhä, koska näinhän ne menee.
VastaaPoistaLuin aikanaan (yläasteikäisenä, vai peräti ala-asteen puolella?) ensimmäisen ja toisen kirjan suomeksi, mutta kolmas osa ei ollut vielä ilmestynyt englanniksikaan, ja sitä piti odottaa. Melkoisella jännityksellä, pitää lisätä. Siskon kanssa spekuloimme suuresti erityisesti sitä, mitä se eräs repliikki Lyrasta "uutena spoileri-poistettu:na" tarkoittaisi...
Kun kolmas osa julkaistiin, luin kaikki kolme englanniksi. Kolmatta osaa en ole siis suomeksi lukenutkaan, mikä jäi aikanaan vähän kaivelemaankin, koska siinä matkataan sellaisiin maailmoihin, mitkä silloisella englannintaidollani eivät ehkä aivan auenneet selkeiksi mielikuviksi. Mutta hyvä tietää, että suomennos on oikeasti huono, eipähän kaivele enää!