Sinä päivänä, David Nicholls

Tämä kirja ei kuulu urakkalistoilleni, mutta halusin silti kirjoittaa siitä. Kirja on ensimmäinen käteeni osunut Miki-kirja. Idea on hyvä. Paras uusi juttu, mihin olen pitkään aikaan törmännyt!

Mikä siis on Miki-kirja? Kirja on kooltaan ja sivupaperin ohuudeltaan kuin pieni virsikirja. (Muistatteko ala-asteella jaetut pikkuiset virsikirjat?) Pitkäkin teos mahtuu siis pieneen tilaan ja kulkee kevyesti mukana vaikka taskussa. Paremmin kuin pokkarit, jotka eivät edes taskuun mahdu.

Eikä siinä vielä kaikki! Miki-kirjassa tekstin suunta on 90 astetta vinossa. Kirjaa lukiessa ei siis käännetä sivua vasemmalta oikealle vaan alhaalta ylös. Tämä on mullistava keksintö ja ainakin minulle mieluinen. Luen usein kirjoja sängyssä pötköttäen, jolloin sivujen kääntämisen ohessa kädet joutuvat huonoon asentoon, valo ei aina osu kunnolla sivuille ja joutuu kääntämään kylkeä. Miki-kirjan kanssa ei tule tällaista ongelmaa!

Vaikka tämän postauksen tarkoituksena olikin lähinnä hehkuttaa Mikiä, sanon muutaman sanasen myös Sinä päivänä -teoksesta. Tarinassa seurataan kahden henkilön elämää 20 vuoden ajan. Kirjassa on aina 15. heinäkuuta, mutta vain vuosi vaihtuu. Hauska tapa kertoa tarinaa! Päähenkilöitä ovat Dexter ja Emma. Tapahtumia tarkastellaan vuoroin kummankin näkökulmasta. Teos ei ole mikään perinteinen ruusunpunainen rakkaustarina, vaikka parisuhteet ovatkin kerronnassa tapetilla. Minulle tämä oli mukava kesäkirja, jota uskallan jopa suositella.

Tästä tarinasta on tehty myös elokuva. En suosittele trailerin katsomista, jos et ole vielä lukenut kirjaa, sillä traileri spoilaa aika paljon. Omiin silmiini elokuva ei näytä kovin mielenkiintoiselta, vain kalpealta varjolta mukaansatempaavan kirjan rinnalla.