Tällaisella ruispellolla sieppari olisi voinut vaania
Kirja kertoo 16-vuotiaasta pojasta ja onnistuu mitä mainioimmin tavoittamaan juuri sen ikäisen hieman ongelmaisen nuoren ajatusmaailman. Enää ei ole ihan lapsi, mutta ei kyllä vielä ihan aikuinenkaan. Alkoholi ja seksi kiinnostavat, koulu puolestaan ei. Välillä höpötetään, liioitellaan ja pelleillään, mutta kuitenkin ollaan tarkkoja siitä millaista on kunnollinen käytös niitä kohtaan joista ja joiden mielipiteistä välittää. Jos olisin lukenut tämän 16-vuotiaana, en olisi osannut arvostaa sitä kuinka hyvin tämä osui "omaan nilkkaan". Nyt puoli elämää myöhemmin monet asiat olivat suorastaan nostalgisia!
Luulen, että tämä kirja olisi kannattanut lukea alkuperäiskielellä eli englanniksi. Toki suomennoskin on mitä mainoin ja antaa myös mielenkiintoisen vinkkelin suomalaiseen nuorisokulttuuriin ja slangiin 50-luvulla (suomennos ilmestynyt 1961). Nyt kirjan luettuani uskalsin lukea Sallan blogista suomennosvertailua. Olisinkohan pitänyt kirjasta yhtä paljon, jos olisin lukenut tuon uudemman suomennoksen?
Olipa mukavaa, että fiktiivinen henkilö saattaa käyttäytyä samaan tapaan kuin itsekin toisinaan käyttäydyn:
"Mä kyllästyin vähän ajan päästä istumaan lavuaarin reunalla ja mä hyppäsin alas ja aloin huvin vuoks steppaa. Mä kulutin aikaa vaan. Mä en osaa steppaa kunnolla tai mitään, mut kylpyhuoneessa oli kivilattia ja sellasella on hyvä steppaa. Mä rupesin matkimaan yhtä jätkää elokuvissa. Yhdessä sellaisessa musicalissa. Elokuvat on musta jotain inhottavaa, mut musta on helvetin hauska matkii niitä."
Kovin montaa asiaa kirjassa ei tarvitsisi muuttaa, jotta se voisi sijoittua yhtä lailla nykypäiväänkin. Puhelinkioskien tilalle kännykät, paritanssin tilalle joraus ja hissipojat pois hisseistä. Kirja tuntuu loppuvan vähän kesken ja moni asia jää kaipaamaan selitystä tai jatkoa. Ei se mitään, pidin silti tästä kirjasta. Onhan se ihan kivaa itsekin mielikuvitella, että kuinka sitten kävikään.
