keskiviikko 2. helmikuuta 2011

10. Dracula, Bram Stoker

Jokainen varmasti tietää, että kreivi Dracula on vampyyri. Kirja on julkaistu vuonna 1897, minkä jälkeen tarina on erilaisina variaatioina julkaistu uudelleen ja filmatisoitu useita kertoja. Voi vallan hyvin sanoa, että teos on vampyyrikirjallisuuden kantaisä.

En yleensä pidä kauhutarinoista. Ajattelin, että runsaat sata vuotta sitten kirjoitettu tarina ei voi nykyihmisen kannalta olla niin kovin kamalan pelottava, joten uskaltauduin lukemaan. Vanhuudesta viis, kirjasta löytyi kyllä hiukset nostattavia kohtauksia ihan riittämiin. Yöllisellä hautuumaalla hiippailu ei vaan ole mun juttu!

Kirja koostuu kokoelmasta päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, sähkeitä, lehtijuttuja ynnä muita todisteita. Koska kulloinenkin kertoja on ollut vielä tapahtumien jälkeen hengissä kirjoittamassa muistiinpanojaan, tiesin ettei tarvitse pelätä kertojalle tapahtuvan mitään kovin pahaa ainakaan niin, että hän voisi siitä itse mainita omassa tekstissään. Kertojia on kuitenkin useita, minkä vuoksi olisin toivonut Stokerin panostaneen vähän enemmän siihen, että eri henkilöillä olisi erilaiset kirjoitustyylit. Nyt kaikki kirjoittavat hyvin samaan tapaan. Hieman outoa on myös merkata päiväkirjaan pitkät pätkät dialogia sanasta sanaan. Tekeekö kukaan oikeasti niin?

Tarina piti hyvin otteessaan noin kirjan puoliväliin saakka. Sitten Draculan päänmenoksi juonivien ihmisten palaveeraamisen seuraaminen alkoi käydä pitkäveteiseksi. Varsinkin, kun se tuntui pitkälle olevan vakuuttelua ja päivittelyä siitä, että kuinkas rohkeita miehiä sitä nyt oikein ollaankaan. Sinäkin olet rohkea, ja minä, ja ollaanpa me onnekkaita kun ollaan kaikki saatu kavereiksemme näin rohkeita miehiä! Minulla olisi myös pieni vinkki näille rohkeille miehille: Jos joku kavereista alkaa näyttää kalpealta ja aneemiselta niin kannattaisiko vaikka ihan varulta antaa tälle valkosipulikuuri sen sijaan, että päivittelee omaan päiväkirjaansa kuinka toinen on päivä päivältä väsyneempi?

"Kun tulin lähemmäksi, hän nosti unissaan kättään ja veti yöpaidan kaulusta tiiviimmin kaulansa peitoksi. Samalla häntä puistatti vähän aivan kuin olisi ollut kylmissään."

5 kommenttia:

  1. Mulla on samantyyliset pitkästymiset sattunut Frankensteinin kanssa. Periaatteessa kiinnostava tarina, mutta kun on pakko jaaritella ja jaaritella. Niin loppui tältä lukijalta ainakin fiilikset.

    VastaaPoista
  2. Tosi hauska tuo rohkeuden paatos :-D! En taida Stokeriin itse tarttua - kiitos!

    VastaaPoista
  3. Täähän on pakko lukea joskus. Sen verran loistava arvostelu tällä kertaa. Suorastaan pimeässä loistava.

    VastaaPoista
  4. Mainittakoon vielä sen verran, että vaikka minua häiritsi kaikkien henkilöiden samanlainen kirjoitustyyli oli näissä ylöskirjatuissa dialogeissa puolestaan monenkirjava puhetyylien edustus. Suomentajakin oli tehnyt hienoa työtä käyttämällä mm. turun murretta!

    VastaaPoista
  5. Ehdoton klassikko. Ei voi muuta todeta. Yltiömäinen kohteliaisuus, rohkeuden ja jalouden korostaminen voidaan kuitenkin laittaa kirjan kuvaaman viktoriaanisen ajan piikkiin. Jos kiinnostaa, mistä muodissa oleva vampyyrivimma, kuten true blood, twilight, blade ovat saaneet alkunsa ja innoituksensa niin lukemaan jo!

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!