maanantai 13. helmikuuta 2012

7. Duck Soup (1933)

Kuuluisat Marxin veljekset ja ankkakeitto! Tässä minulle entuudelta tuntemattomassa leffassa kaaos valtaa Freedonian valtakunnan, kun presidentin tointa alkaa hoitaa eksentrinen herra Firefly. Naapurimaa Sylvanian lähettämät vakoojat tuovat lisää tuulta purjeisiin ja koomisten kommellusten soppa alkaa.

Dialogi on toki vitsikästä, mutta juttuja luetellaan kuultavaksi sellaisella tasapaksulla tahdilla, että ainakin näin 80 vuotta myöhemmästä vinkkelistä moinen panee epäilemään näyttelijöiden lahjakkuutta. Ehkä noihin aikoihin vuorosanat vain on ladeltu tuohon tapaan, siitä en voi olla varma kun näitä vanhoja elokuvia on tullut katsottua vasta niin vähän. Välillä näyttelijät ryhtyvät lauluun, joten mukana on vivahdus musikaalia.

Elokuvan viihdyttävin hetki on peilikohtaus, jossa presidentti Firefly luulee katsovansa peiliin, mutta oikeasti häneksi pukeutunut naapurimaan vakooja vain matkii hänen liikkeitään oviaukossa. Hahaa! Oivaa ja viihdyttävää!

Yksi kysymys jäi minua vaivaamaan. Miksi katukauppiasta kiusattiin? Aika ilkeää! Moinen ei minua naurata.

INFOLOOTA:

Duck Soup
Ohjaaja: Leo McCarey
Pääosissa:
Groucho Marx,
Harpo Marx,
Chico Marx,

Ilmestynyt 1933
AFI:n sija 60
Ei IMDb:n TOP 250:ssä
IMDb:n arvosana 8.1


Kuva Wikipediasta

4 kommenttia:

  1. "Tasapaksulla tahdilla"? Nyt en ihan ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla.

    Minä tykkäsin ensimmäisellä katsomiskerralla, joskus yläasteikäisenä, näistä Marx-leffoista ihan älyttömästi. Vähän aikaa sitten uusintakatsoin juuri tämän ja mietin, että ehkä en ole enää ihan samalla aaltopituudella (elokuvien ikääntymisestä tällä välillä tuskin voi puhua!). Grouchon jutut viihdyttävät koko ajan ja naurattavatkin usein, ja tuo peilikohtaus on tosiaan nerokas, mutta juuri se katukauppiaspuoli ei juurikaan naurattanut. Veljeksethän tekivät tarkoituksella elokuvansa kuin varietee-showt, joissa yksi veli hoiti fyysisen komedian, yksi verbaalisen ja ne kaksi muuta tasapainoilivat siinä välissä. Minulle ne tasapainoilijat eivät oikein toimi.

    VastaaPoista
  2. Tasapaksu tahti viittaa tässä siihen, miten se verbaalinen komediaosuus on jotenkin häiritsevästi ulkoaopetellun listan latomista... lähes ilman mitään painotuksia tai hengähdystaukoja. Juurikin leffan alkupuolella, kun Firefly tulee ensimmäistä kertaa ruutuun, hän latelee monta vitsiä liehakoiden sen rahakkaan naisen ympärillä. Muistaakseni hän vielä katsoi suoraan kameraan... Siinä kohden odotukset elokuvan jatkosta eivät olleet kovin korkealla. Ehkäpä tämä on sitä varietee-tyyliä? Ehkäpä voisinkin tiivistää tämän niin, että verbaaliset jutut eivät olleet niin hauskoja kin ne fyysiset?

    VastaaPoista
  3. Jollain tapaa se tasapaksu verbaalinen tykityskin oli ihan hauskaa.
    Ehdottomasti parasta tässä oli se peiliosuus. Oikeastaan kaikki muu tässä olikin turhaa.
    Katukauppiaan kiusaaminen oli tyhmintä. :(

    VastaaPoista
  4. Luulen, että se on ainakin osin sitä varieteeta. Marx-veljesten leffatkin ovat vähän niin kuin lavakomediaa - veikkaan, sitä oikeaa lava-varieteeta tietenkin näkemättä! Mutta sinänsä, että eihän herroja varsinaisesti _elokuva_näyttelijöinä voi pitää..

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!