perjantai 11. helmikuuta 2011

13. Hylätyt talot autiot pihat, Laila Hietamies

Tähän kirjaan tartuin pitkin hampain ja vahvoin ennakkoasentein. Sotaromaani, voi plääh. Sotateemalta ei kuitenkaan voi tämän kirjaurakan puitteissa välttyä, joten jostainhan se oli aloitettava. Teos oli kuitenkin tosi hyvä, joten nyt olisi aika karistaa nämä ennakkoasenteet ja tarttua jokaiseen listan kirjaan yhtä reippaasti ja "puhtaalta pöydältä".

Tarina alkaa Suontaan kylästä. Miehet ovat sodassa, ja naisväki pitää kotikylän pyörimässä evakuointikäskyä odotellen. Saunotaan, juodaan korviketta, syreenit kukkivat. Ilman sodan uhkaa kyseessä olisi mitä ihanin suomalainen alkukesä. Viimeisimmät lukemani kirjat ovat olleet hyvin mieskeskeisiä, joten naisvoittoinen päähenkilökaarti oli oikein tervetullutta vaihtelua.

Kirja kertoo sodasta, evakkoon lähtemisestä, epätietoisuudesta, kuolemasta, kotiseuturakkaudesta, Viipurin menettämisestä, pelosta, rakkaudesta ja uskosta tulevaisuuteen. Erityisen hienosti on kuvattu 7-vuotiaan tytön ajatuksia sodasta ja siitä miten hän vihaa lentokoneita, pommeja ja kuolemaa. Punaisena lankana koko tarinan läpi kulkee satojen sattumusten summa. Ympäri käydään yhteen tullaan.

Tiedättehän sen ilmiön, että kun matkustaa sukuloimaan toiselle laidalle Suomea eri murrealueelle tarttuu paikallinen murre ainakin osittain omaan puheeseen? Minulle kävi nyt juuri niin ja suustani alkoi tipahdella murteellisuuksia kirjan henkilöiden puheenparren vuoksi.

"- Mikä siint sit tulloo ku meil on kaks lehmää ja kakstoist ihmistä, ei riitä maitoo eikä voita, Hanna murehti. - Ja voita pittää syyä. Äiti sano jot männöö näkö jos lapsel ei ole voita. Ilmankos mie en ennää näje ees noita konneita..."

Sota-aikaan sijoittumisesta huolimatta kirja on lämminhenkinen ja lukemisen jälkeen oli ennemminkin elämäniloinen kuin ahdistuneen ankea olo. Enpä olisi etukäteen uskonut. Lukemisen myötä heräsi mielenkiinto nähdä myös tarinaan pohjautuva elokuva.

Yksi juttu vielä! Kirjassa on ilahduttavia naistennimiä, joista omalle pienokaiselleen nimiä miettivien kannattaa huomioida kaksi parasta: Akviliina ja Malviina.

4 kommenttia:

  1. Heips Raisa, fb:n kautta päädyin tänne ja lisäsin suoraan kirjanmerkkeihin. Mun myös on monta kertaa pitänyt alkaa lukea noita top100-listoja alusta asti, mutta tuntuu että siellä on vaan tylsimmät jäljellä ;) Hylätyt talot autiot pihat on mulla vanha suosikki, luin joskus teininä jo ekan kerran koko sarjan. Mä olen 1/4-karjalainen ja evakkotarinat osuu paljon pintaa syvemmälle. Allekirjoitan pohdinnat tarinan lämmöstä ja elämänilosta :)

    VastaaPoista
  2. Pitäisikö meidän sen Lumen tajun suhteen menetellä vaikka niin, että molemmat julkaisee arviot samana päivänä ja sitten vieraillaan höpisemässä molempien alla? :)
    Nim.merk. aloitan kirjan tänään -85

    VastaaPoista
  3. Riikka, tervetuloa seuraamaan blogia. 1/4 karjalaista löytyy minustakin, mutta mummo kuollut jo ennen omaa syntymääni joten ei niin kovin vahvana ole se side niihin juuriin. Mummo kummitteli kuitenkin mielessäni tätä kirjaa lukiessani :)

    Sonja, aloitin kirjan viikonloppuna ja nyt olen puolessa välissä menossa. Takkuisasti etenee. Kauan ajattelit, että sulla kestää lukemisessa? Voin ihan hyvin tässä välissä lukea jonkun lastenkirjan :)

    VastaaPoista
  4. No eiköhän tässä muutama päivä mene. Hyvin kuitenkin illat ja aamut aikaa lueskelulle. Palaan asiaan:)

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!