lauantai 15. lokakuuta 2011

68. Syvä uni, Raymond Chandler

Kohtalokkaita naisia, tupakansavua, nautinnollisia juomia, paukkurautoja, varjostamista, pitkiä sadetakkeja ja sälekaihdinten välistä hämyiseen toimistoon leviävää valoa. Syvä uni tarjoaa tarinalle juuri sellaiset puitteet, mitä kunnon dekkarissa kuuluukin olla. Ei ollut laisinkaan vaikeaa kuvitella kertojan ääntä ja puhetyyliä, onhan tällaista dekkarijuttua varioitu televisiossa ja elokuvissa useat kerrat. Monien mieleen palaavien parodioiden vuoksi oli välillä pokassa pitelemistä, kun varsin vakavat kohtaukset näyttäytyivät vallan koomisessa valossa.

Tällaiseen dekkarin kerrontatyyliin kuuluu mielenkiintoinen ja mielikuvituksellinen tapa havainnoida ympäristöä yksityisetsivän silmin ja päätelmiä tehden. Mielenkiintoinen kieli ja kuvailu ovat hyviä syitä lukea tämä kirja, vaikka ei dekkareista varsinaisesti pitäisikään. Erityisesti minua huvitti kohta, jossa kerrotaan viidestä arkistokaapista kolmen olevan tyhjiä sanomalla, että ne ovat täynnä Kalifornian ilmaa. Tärkeä osa on myös naisten katselemisessa sillä silmällä:
"Häntä kannatti jopa tuijottaa. Hän tiesi ikävyyksiä. Hän loikoi modernilla sohvalla tohvelit lattialla, joten minä siis tuijotin hänen sääriään, jotka olivat melkein olemattomien silkkisukkien peitossa. Näytti siltä että ne oli suorastaan tarjottu tuijottettaviksi. Sääret näkyivät polviin asti ja toinen niistä pitkälti polven yläpuoellelle. Polvet olivat pehmeät ja pyöreät, eivät luisevat eivätkä terävät. Pohkeet olivat kauniit, nilkat pitkät ja hoikat; niissä oli tarpeeksi linjaa sävelrunoelman aiheeksi."

Tarinan päähenkilö, yksityisetsivä Philip Marlowe on kova jätkä, mutta rehti ja sympaattinen. Jokin hänen nokkeluudessaan muistutti etäisesti Sieppari ruispellossa -teoksen päähenkilöä, joskin Marlowe on rutkasti kohteliaampi ja aikuisempi.

Välillä lukeminen tuntui tietokonepelin pelaamiselta. Siis sellainen johtolankojen kerääminen ja ongelmatilanteista selviäminen. Ehkä osansa on sillä, että olen pelannut Sam & Max -peliä, jossa juurikin ollaan dekkareita!
Tässä tietokonepelistä tutut yksitiysetsivät Sam ja Max.

2 kommenttia:

  1. Minusta hyvä dekkari, mutta asiat olisi voinut sanoa joskus hieman suoremmin, joskin minulla oli toosi vaanha käännös :)

    VastaaPoista
  2. Lukemani käännös on 1980-luvun alusta.

    Unohdin ihan sanoa, että tätä lukiessa teki jatkuvasti mieli mars-suklaapatukkaa, koska erään hahmon sukunimi on tarinassa Mars! Eli kannattaa varautua suklaapatukkaeväin jos meinaa tämän lukea! :D

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!