maanantai 31. lokakuuta 2011

74. Lolita, Vladimir Nabokov

Tiedättehän sananparren teinilolitasta? Se on peräisin tästä kirjasta. Lolita on pedofiilin puolustuspuhe. Teos on päähenkilön päiväkirjamainen tunnustus ja puolustus. Hän ei näe tehneensä mitään pahaa. Hän rakastaa pientä Lolitaansa päästä varpaisiin. Sitäpaitsi eivät ne tytönhetukatkaan mitään viattomia nuppusia ole, tahallaan flirttailevat. Tämä onkin mielenkiintoinen tarkkailun kohde lukiessa: Mitkä ovat todellisia tapahtumia ja mikä on totuus? Mitä värittää päähenkilön mielikuvitus, ja kuinka paljon?

Nyt haluan esittää seuraavan ajatuksen. Yhdeksän ja neljäntoista ikärajojen välillä on tyttöjä, jotka eräille noidutuille matkamiehille, kaksi tai kolmekin kertaa heitä vanhemmille, paljastavat todellisen luontonsa, joka ei ole inhmillinen vaan nymfinen (toisin sanoen demoninen); näistä valituista olennoista minä aion käyttää nimitystä "nymfetti".

Varsinkin näin itse tyttölapsen äitinä tarina aiheutti pelkoja ja huolestumista. Tunnekirjo on lukiessa enemmän siellä huonojen tuntemusten puolella, mutta kokonaisuutena kirja on mielenkiintoinen kuvaus himoista, vallankäytöstä, syyllisyydestä, pelosta... Olen ihan tyytyväinen, että luin kirjan. Olihan se ajatuksia herättävä ja ajankohtainen nykyaikanakin. Alkuperäinen teos ilmestyi 1955 ja voin vain kuvitella millaista kohua se on silloin aiheuttanut!

Sitten pitää vähän ruotia suomennosta. Kirjassa keskusteltiin välillä ranskaksi, jopa ihan pitkiä lauseita, ilman että niitä olisi edes alaviitteessä selitetty. Koska en puhu ranskaa, jäi moni toteamus ymmärtämättä. Lisäksi kirja vilisi omituisia sanavalintoja ja suoraan käännettyjä virheellisyyksiä, joista mieleen jäi ainakin Hourglass Lake eli Tuntilasijärvi. Mikä ihmeen tuntilasi? Todennäköisesti järvi on saanut nimensä tiimalasimaisen muodon mukaan, vai mitä?

Etsin tämän kirjan kijastosta, koska näin Paulan lukeneen tämän juuri ja kirjoittaneen siitä blogissaan. Nyt uskalsin itsekin vilkaista hänen kommenttinsa, ja allekirjoitan kyllä kaiken hänen sanomansa. Olisi mielenkiintoista lukea tarina myös Lolitan näkökulmasta, mutta olisikohan se vielä ahdistavampi kokemus?

3 kommenttia:

  1. Unohdin omassa arviossani mainita tuon ranskan. Häiritsi myös minua, jonkinlaiset suomennokset olisivat olleet paikallaan, sillä minäkään en osaa sanaakaan ranskaa.
    Mua jäi kanssa mietityttämään tarina Lolitan näkökulmasta. Olisi voinut olla ihan mielenkiintoista, jos vaikka joka toinen luku olisi tämän tytön käsialaa.
    Tämä oli hyvä muistutus mulle, mun piti katsella se elokuvana!

    VastaaPoista
  2. Tämä oli minulle aika tylsä lukukokemus. Vähän pettymys, odotin enemmän. Samaa mieltä ranskasta!

    VastaaPoista
  3. Ranskasta olen minäkin samaa mieltä. Ylipäätään vieraan kielen käyttämisestä teksteissä - en vain kerta kaikkiaan halua lukea sanakirjan kanssa, jos kyseessä on kieli, jota en osaa (muuten kuin ehkä tervehdykset ja numeroy 1 - 10 :-)).

    Luin tämän tekstin mielelläni - olit saanut lyheen tekstiin paljon sellaista, josta minä en kirjoittanut ollenkaan, mutta johon voin ajatuksellisesti helposti yhtyä.

    Nabokovin ystävät yrittivät muuten estää kirjailijaa julkaisemasta tätä kirjaa - enkä ihmettele - aikanaan se on ollut varmasti vielä järkyttävämpi kuin nykyään, kun viestimet pursuavat pedofiliaa.

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!