sunnuntai 4. joulukuuta 2011

83. Ystäväni Owen Meany, John Irving

Koska olen aikaisemmin tänä vuonna lukenut John Irvingin teoksen Garpin maailma, latasi tämä melko tuore lukukokemus tietynlaisia ennakko-odotuksia saman kirjailijan Ystäväni Owen Meany (Prayer for Owen Meany) -teosta kohtaan. En voi sanoa pettyneeni, sillä Irvingin mielenkiintoinen tyyli yhdistää muuten erilaisia teoksia vahvasti.

Garpin maailmassa pidin erityisesti rakenteesta, jossa aiemmin mitättöminä sivuseikkoina mainituista asioista kasvaa lopulta merkittäviä tapahtumia. Osasin tällä kertaa lukiessani tarkkailla "mitättömyyksiä" ihan eri tavalla. Myös Owen Meanyssä tämä sama pienestä suureksi paisuva rakenne on nähtävissä, mutta se tuntuu paljastuvan varsin hitaasti. Jännitystä kasvatetaan koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi, niin että malttamattomuus loppuratkaisun suhteen alkaa olla jo ärsyttävää. Lopussa kiitos seisoo, eikä lukija voi pettyä. Silti olisin valmis tiivistämään keskipaikkeilta turhaa höttöä pois.

Miksi suomalaiset ovat äänestäneet kirjalistalleen Irvingin teoksista Garpin maailman ja britit Ystäväni Owen Meanyn? Molemmissa teoksissa on vahva sanoma, mutta viesti on eri. Molemmissa on mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja jänittäviä tapahtumia. Molemmat tarjoavat ahaa-elämyksiä. En osaa vastata itse tähän esittämääni kysymykseen. En ole lukenut Irvingiltä näitä kahta teosta enempää, joten en voi puntaroida miksi juuri nämä kaksi romaania hänen tuotannostaan ovat päässeet listoille. Ehkäpä blogin lukijoilta löytyy näkemystä tähän asiaan?

Kirja kertoo John Wheelwrightin ystävyydestä Owen Meanyyn ja jälkimmäisen suuresta merkityksestä edellä mainitun elämään. Owen Meany uskoo olevansa Jumalan työkalu, eikä hän usko sattumaan. Tällainen ajatus pienen pojan päässä voi johtaa mihin vain.

"Voi Luoja miten usein olen toivonut että saisin elää uudelleen tuon hetken. Enhän minä siihen aikaan osannut rukoilla - en minä edes uskonut rukouksen voimaan. Jos nyt saisin tilaisuuden rukoilla Owen Meanyn puolesta, tekisin sen paremmin; nyt kun tiedän sen mitä tiedän, pystyisin kenties rukoilemaan tarpeeksi."

Taas on syytä varoittaa, että takakansi on jälleen kerran todellinen kirjan pilaaja. Luin tapani mukaan takakannen vasta viimeiseksi, ja leuka loksahti auki. Mitä himskatin järkeä on tiivistää 2/3 kirjan juonesta takakannen tekstiin ja paljastaa juonen käänteitä, joiden jännittäminen on lukemisen parhaita puolia? Irvingin teokset ovat ehdottomasti sellaisia, joista ei kannata takakansia lukea! Ei edes sellaisten lukutoukkien, jotka valitsevat lukemansa kirjat takakannen perusteella.

7 kommenttia:

  1. Luin kirjan juuri viime viikolla. Otin paperikannet onneksi pois.
    Omat tuntemukseni olivat samanlaisia kuin sinulla. Kokonaisuutena hyvä kirja, mutta keskikohdiltaan liian pitkä, ja sisältää ne Irvingin tavalliset, olen lukenut myös Kaikki isäni hotellit.
    Minulla oli kirjasta sellainen painos, jossa oli Irvingin haastattelu, minusta se oliturha lisä, ja paljasti vielä juonesta lisää.
    Olen huomannut monien pitävän "irvingeistä", joten niiden listasijoitus on ansaittu. Itse en ole fani, mutta pidän silti kerrontatavoista, pieni tiivistäminen voisi tosin olla paikallaan.

    VastaaPoista
  2. Itse pidin kovasti Garpin maailmasta, mutta Ystäväni Owen Meany ei mielestäni yltänyt samaan. Olen lukenut Irvingiltä kyllä muutakin ja esim Leski vuoden verran kannattaa ehdottomasti lukea!

    Nyt minuakin kyllä mietityttää ajatus, että miksi toiset valitsee Garpin maailman ja toiset Owen Meanyn? Hmm. Mielestäni Garpin maailma on selkeästi vahvempi, parempi, hauskempi, moniulotteisempi ja no jännenmpi kirja. Owen Meanyssa pyöritään samojen maisemie, tilanteiden ja hahmojen seassa koko ajan. Ehkä britit ei tykkää, että kirjaan on ympätty niin paljon kuin Garppiin? Owen Meany kun tosissaan ei ihan hirveästi revittele.

    VastaaPoista
  3. Sain Owen Meanyn luettua juuri äsken! Itse olen lukenut muutaman kuukauden sisään Garpin maailman, Owen Meanyn, Kaikki isäni hotellit ja Lesken vuoden verran.

    Sinun ja Joken kanssa olen samaa mieltä siitä, että tiivistys olisi ollut välillä paikallaan. Ja kerrontatavat ovat hienoja - fani en ole.

    Minua yllättää ehkä eniten se, ettei Kaikki isäni hotellit löydy miltään listoista. Kuten Katrin, myös minun mielestäni Leski vuoden verran oli erinomainen!

    Nyt, luettuani neljä Irvingiä kohtalaisen lyhyen ajan sisällä, taidan hetkeksi keskittyä muuhun kirjallisuuteen. Nämä maailmat vetävät sisälleen niin vahvasti, että tuntuu tarpeelliselta välillä astua toisenlaisten hahmojen maailmaan.

    VastaaPoista
  4. Jos näistä pitäisi valita, Garp voittaisi. Syynä em. seikat, mutta myös kirjasta tehty aivan loistava elokuva. Suosikkejani ovat myös Kaikki isäni hotellit ja Oman elämänsä sankari (siitäkin muuten tehty hieno leffa).

    VastaaPoista
  5. Tämä on Irvingeistä ehkä seuraavana lukulistallani. Tiedänpähän jättää takakannen lukematta! Olen tämän vuoden aikana lukenut Garpin ja Kaikki isäni hotellit ja tällä hetkellä luen Tuulesta temmattua tyttöystävää, jossa on Irvingin muisteloita ja kertomuksia. Eli järkyttävä määrä Irvingin painihistoriaa. Tai siltä ainakin tuntuu!

    VastaaPoista
  6. Minun suosikkejani Irvingiltä ovat Garpin maailma, Kaikki isäni hotellit ja juuri tämä Ystäväni Owen Meany. Aika vaikea niitä on laittaa järjestykseen. Garp on ehkä vähän tiiviimpi kuin kaksi muuta.

    VastaaPoista
  7. Ystäväni Owen Meany on minulle rakkain Irvingin kirjoista. Niin kuin taisin jo Joken kirjoitukseen kommentoida aikaisemmin, minulla tämä johtuu siitä, että ystävyystarinat iskevät ja lujaa ja Owen Meany kertoo ystävyydestä niin sydäntäsärkevästi. Ihana ihana kirja. Myös Oman elämänsä sankari on hieno. No niin on muutama muukin lukemistani Irvingin kirjoista, mutta nuo kaksi ovat rakkaimmat.

    VastaaPoista

Luen kaikki kommentit, vaikka en aina heti ehdikään niihin vastata. Kiitoksia mielenkiinnostasi blogiani kohtaan, ja tervetuloa toistekin!