Asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta kun tämä pätkä kerran tänään tuli televisiosta, niin pitihän se katsoa. Varmasti olen nähnyt tämän joskus puoli ikääni sitten. Siitä on kuitenkin niin kauan, että hataratkin muistikuvat olivat kovin hämäriä.
Elokuvan alussa Pekan pirttihirmun maineessa oleva Justiina-vaimo lähtee sukuloimaan. Pekka ja hänen hyvä kaverinsa Pätkä mieluusti nauttisivat tästä vapaudesta juhlien ja huvitellen, mutta kun ei ole laisinkaan rahaa käytettävissä. Pitää siis keksiä tienauskeinoja. Samaan aikaan kaupungin toisella laidalla kidnapataan vauva. Kun nämä kaksi juonikuviota törmäävät yhteen, niin siitähän syntyy takuuvarma soppa.
Pekka Puupää -elokuva on hyväntuulinen ja iloinen pätkä, jossa pahiksetkaan eivät ole kovin pahoja roistoja. Nokkelia sutkauksia vilisee hahmojen puheissa vilkkaasti. Ihanan vanhanaikaisen oloisia letkauksia siihen suuntaan, että "tätä ei lopeteta vaikka liivistä lähtisi hihat!". Puheen lisäksi on ilo seurata vanhoja maisemia, autoja, vaatetusta, sisustusta ja käyttäytymistä. Hurmaavaa!
Leffassa luikautettiin useampikin laulun luritus, joten uskallan asettaa tämän varovasti musikaali-kategoriaan. Pääasiallisesti kyseessä on kuitenkin komedia. On aika hassua, että kolmesta tähän mennessä katsomastani elokuvasta tämä on jo toinen, jossa on pitkästyttävä nyrkkeilykohtaus. Kuinkahan monta niitä on vielä edessä?
Infoloota:
Pekka Puupää 1953
Ohjaus: Ville Salminen
Pääosissa: Esa Pakarinen,
Masa Niemi
Siiri Angerkoski
Tuija Halonen
Tapio Rautavaara
IMDb:n arvosana 5,4
HS:n listan sija 50
Kuva Wikipediasta
Listoihin ja haasteisiin hurahtanut lukee urakalla, katselee leffoja ja kirjoittaa ylös hajatelmia (hajanaisia ajatelmia) lukemastaan ja näkemästään. Tervetuloa mukaan urakkahommiin!
Tekstien tunnisteet
1920-luku
1930-luku
1940-luku
1950-luku
1960-luku
1970-luku
1980-luku
1990-luku
2000-luku
English
FAQ
Listan ohi
Uusi vuosi
alkoholi
animaatio
audiokirja
avaruus
avioliitto
bloggaaminen
blogihaaste
dystopia
erotiikka
etsivä
filosofia
haaste
helle
huumeet
huumori
ilmainen
inhorealismi
kauhu
kirjalista
kirjallisuus
klassikko
komedia
kotimainen
kulttiklassikko
köyhyys
lapsille
lapsuus
lista
lukeminen
luku-urakka
länkkäri
mafia
matkustus
murha
musikaali
mustavalkoinen
mykkäfilmi
mysteeri
nuoriso
nuoruus
näyttelijä
parodia
perhe
politiikka
päiväkirja
rakkaus
rasismi
rikos
romantiikka
runous
satu
scifi
seikkailu
seksi
sota
suomalainen
tavoite
tietokirja
toiminta
trilleri
tulevaisuus
uskonto
väkivalta
ystävyys
tiistai 10. tammikuuta 2012
3. Pekka Puupää (1953)
Tunnisteet:
1950-luku,
komedia,
musikaali,
mustavalkoinen,
romantiikka,
ystävyys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ennen kuin keksittiin pakollinen takaa-ajokohtaus ja tissikohtaus, niin oli pakollinen nyrkkeilykohtaus?
VastaaPoistaNyrkkeilykohtaukset komedioissa on kyllä yleensä todella turhia! Kuten muutenkin, lukuunottamatta supervaikuttavia mittelöitä Kuin Raivossa Härässä, Raging Bull, siinä se on todellakin suurta taidetta! Sehän listassasi on vielä edessä mutta ei kai niistä muutoin tarvitse enää hirveästi kärsiä.
VastaaPoistaEnsimmäinen Pekka Puupää on oikeastaan vielä hieman erilainen elokuva kuin jatko-osat. Tyyli vakiintui vasta sen jälkeen ja mielestäni suurin osa jatko-osista onkin parempia, mutta mikään elokuvista ei varsinaisesti ole huono. Pienenä katselin Pekat ja Pätkät kymmeniä kertoja läpi ja ne ovat edelleen huippuja!
Minäkin olen Puupäitä pienenä katsellut useaan kertaan, sekä lukenut sarjakuvina. Nyt katsottuna tämä ensimmäinen tuntui esittelyjaksolta, jossa kerrottiin millaisia hahmoja ja juonenkäänteitä tullaan jatkossa näkemään. Seuraavissa elokuvissa muistikuvieni mukaan ehtii tapahtumaan paljon enemmän kommelluksia ja väärinkäsityksiä ennen loppuratkaisua. Ja eikös kuvaan aina kuulukin nuorta rakkautta, mielellään musiikilla höystettynä. Puupäistä tulee hyvälle mielelle.
VastaaPoista