keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kirjabloggaaja Snapchatissa @Raisaraisanen

Joko sinä snäppäät? Ketä Snapchatissa kannattaa seurata? Miten löydän kivoja seurattavia? Miten Snapchatissa saa itselle seuraajia? Millaista sisältöä sinne voi laittaa? Miten kirjabloggaaja voi käyttää snäppiä? Seuraa minua @Raisaraisanen.

Minä olen käyttänyt nyt Snapchat-sovellusta muutaman viikon ajan. Uutena snäppääjänä suuri haaste on ollut mielenkiintoisten seurattavien löytäminen. Snapchatissa ei käytetä hastageja, ei ole samoista aiheista kiinnostuneiden ryhmiä eikä edes käyttäjäprofiilia, jossa voisi esitellä itsensä ja kertoa millaisista aiheista snäppäilee. Seurattavien löytymisessä onkin auttanut google ja muiden snäppääjien suositukset. Hyvä lista aloittaa seurattavien etsiminen on tämä. Oma ehdoton suosikkini listalta on Anssi Kela. Hän on ottanut homman haltuun täydellisesti omintakeisella ja toimivalla tyylillään. Anssi Kelan snäppejä on parhaimmillaan katsonut yli 10 000 seuraajaa, siitäkin huolimatta että Anssi ei räpytä snäpeissään laisinkaan silmiään...

Mikä idea Snapchatissa oikein on? Lyhyesti selitettynä kyseessä on minikokoinen vlog. Kännykällä kuvataan ja videoidaan lyhyitä pätkiä, jotka ovat muiden katsottavissa 24 tunnin ajan. Pätkissä voi vaikkapa esitellä omaa elämäänsä, puuhiaan, tehdä havaintoja ympäristöstään tai pohtia syntyjä syviä. Minulta on kysytty, mitä järkeä on tehdä moisia videoita, kun ne pian katoavat. Siinäpä se taika juuri piileekin. Kun tuotokset ovat näkyvillä vain hetken, on kynnys niiden tekemiseen matala. Ei tarvitse harjata tukkaa, ei meikata, ei siivota eikä miettiä sanomisiaan ihan viimeisen päälle. Ei haittaa vaikka sanoisi jotain tyhmää, sillä siitä ei jää todistusaineistoa luurangoiksi kaappiin. Rekrytoija ei voi 10 vuotta vanhan pätkän perusteella jättää kutsumatta työhaastatteluun eikä sokkotreffiseuralainen näe ennakolta millainen takkutukka kotilookki on. Jos siis keksii hauskan jutun, voi siitä tehdä snäpin ilman pitkiä esivalmisteluja ja tarkkaan harkittua käsikirjoitusta. Blogissa, Facebookissa, Twitterissä, Youtubessa ja Instagramissa kuvat, videot ja kirjoitukset säilyvät kunnes itse joskus jotain poistat. Niiden kanssa pitää siis miettiä paljon tarkempaan mitä ja miten sanoo.

Miten kirjabloggaaja voi viedä kirja-aiheet snapchattiin? Kirjoja voi käsitellä snäpeissä monella tapaa. Voi esimerkiksi esitellä kirjaostoksiaan tai kirjastolöytöjä. Voi näyttää kirjahyllynsä ja lempikirjansa, lukunurkkansa, kirjanmerkkinsä tai sen lemmikkieläimen, joka koettaa estää lukemisen tulemalla nukkumaan kirjan päälle. Voi kertoa päällimmäiset ajatukset ja tunteet tuoreeltaan takakannen sulkeuduttua tai seurata lukumaratoonin edistymistä. Ja jos osallistuu kirjamessuille, voi sieltä snäpätä kaikesta mitä näkee. Kirja-aiheet eivät siis hevillä lopu.

Yhteen aiheeseen keskittyminen rajoittaa kuitenkin liiaksi snapchatin mahdollisuuksia. Parasta seurattavaa ovatkin mielestäni sellaiset snäppääjät, jotka kuvaavat päivittäisiä juttujaan päiväkirjatyyliin. Minuakaan seuraamalla ei näe pelkkiä kirjajuttuja vaan saa katsauksen siitä, mitä milloinkin puuhaan. Toisinaan kokkailen ja jaan reseptejä, askartelen, luen, reissaan, tapaan kavereita ja möllötän sohvalla. Kaikesta saa snäpin. Joskus niitä syntyy ajantappamisen vuoksi tylsyydessä. Joskus taiteellinen puoleni pääsee valloilleen ja piirtelen hassuja juttuja. Sovelluksen tarjoamat mahdollisuudet ovat laajat.

Yksityisten ihmisten snäppien lisäksi muutamissa työyhteisöissä on älytty snäppäämisen idea. On mukava päästä kuin varkain kurkkaamaan kulisseihin snapchatin avulla. Esimerkiksi Verohallinto on snäppäämällä paljastanut, että harmaasta luotaantyöntävästä kylmästä virastosta löytyy huumorintajuista ja iloista väkeä. YleX snäppää ahkerasti ja tarjoaa mahdollisuuden nähdä, mitä studiossa tapahtuu biisien aikana. BuzzFeed:n snäpistä huolehtii joka päivä eri työntekijä, joten aina on luvassa jotain uutta ja jännää. Arvelen, että tulevaisuudessa työnhakijat käyvät snapchatissa tutustumassa potentiaalisiin työpaikkoihin miettiessään urasuunnitelmiaan ja hakemuksen lähettämistä.

Myös kirjastoissa, kirjakaupoissa ja kustantamoissa olisi varmasti joka päivä jotain snäpättävää. Snapchat on nouseva trendi ja nyt kannattaisikin hypätä mukaan aallonharjalle jo tässä vaiheessa. Toistaiseksi snapchat on erityisesti nuorten suosiossa, joten kyseessä on hyvä viestintäkanava nuorison tavoittamiseen. Käyttö laajenee vauhdilla myös muissa ikäryhmissä. Jos sovelluksen käyttööntotto arveluttaa niin muista tämä: lähetetyt snäpit häviävät vuorokauden kuluttua, joten voit rauhassa pöljäillä ja opetella käyttöä.

Joko olet snapchatissa? Mikä on nikkisi? Ketä seuraat? Jätä vinkkisi kommentteihin. Löydän mielelläni uusia seurattavia, joten ilmianna itsesi ja suosittele mielenkiintoisia tai hauskoja snäppääjiä. Blogin hengen mukaisesti erityisesti kirjallisuuteen liittyvät snäppärit kiinnostavat. Joko löytyy snäppääviä kirjastoja? Suomeksi ja englanniksi!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kirjankansirunoutta

Ystäväni linkasi minulle vinkin Mikkelin kaupunginkirjaston sivuilta, koska tulin siitä kuulemma mieleen. Kirjaston sivuilla kerrotaan kirjankansirunoudesta. Homman ideana on koota kirjojen selkämyksistä runoja. Tämähän on suorastaan nerokasta!

Kirjastoista löytyy loputtomasti mahdollisuuksia sisäisen runoilijan vapauttamiseksi. Oman kirjahyllyn äärellä pitää jo vähän käyttää mielikuvitusta. Tämä runo syntyi kuitenkin noin minuutissa.


Ihmisyys

Ihminen, vapaus.
Sielun pitkä pimeä teehetki.
Vieraan turva. Ensimmäinen yhteys.
Pelon valtakunta.

Runoanalyysiä voi tehdä postauksen kommenttiosioon. Odotan mielenkiinnolla!

Kirjankansirunous ei ole uusi juttu. Runoja voi löytää Instagramista ja blogeista. Lumiomena-blogissa kirjankansirunoiluun haastettiin jo vuonna 2012. Nyt muutama vuosi myöhemmin minä haastan mukaan kaikki, keneltä tämä hauska juttu meni edellisellä kerralla ohi tai jotka eivät saa tarpeekseen runoilusta! Minkälaisia runoja sinun kirjahyllystäsi löytyy? Päästä luovuus valloilleen ja löydä oma sisäinen runoilijasi.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Hirmurykmentti, Terry Pratchett

100 kirjan lukuhaaste alkoi vuonna 2011, koska tarvitsin vaihtelua. Olin vuoden 2010 aikana lukenut lähes pelkästään Terry Pratchettia. Vaikka hän onkin yksi lempikirjailijoistani, olin tullut siihen pisteeseen jossa kirjaston hyllyssä oli tarjolla vain jo kertaalleen tai pariinkin kertaan luettuja teoksia jo tutuiksi käyneine seikkailuineen. Koetin vilkuilla muitakin hyllyjä, mutta en tiennyt mitä lainata. En halunnut päätyä huonon kirjan pariin. Mistä voisin tietää mikä kirja on varmasti hyvä ja lukemiseen käytetyn ajan arvoinen?

Sadan kirjan haaste oli vastaus kysymyksiini. Sekä suomalaiset että britit olivat koostaneet äänestykseen perustuvat listat sadasta sellaisesta kirjasta, jotka jokaisen tulisi elämänsä aikana lukea. Tiesin heti, että tässä on ajatusta. Äänestys parhaista kirjoista! Vihdoinkin tiesin, mihin kirjaan tarttua.

Runsaat neljä vuotta myöhemmin kävelin muina miehinä kirjastossa fantasia-hyllyn ohi. Silmääni pisti Hirmurykmentti-niminen teos. Voisiko olla? Pratchetti, jota en ole vielä lukenut! Aika oli kypsä ja hetki oikea. Sain jälleen sukeltaa mukaan Kiekkomaailmaan!

Kiekkomaailma

Kansikuvan tapahtumat sijoittuvat
kirjan loppupuolelle
.

Terry Pratchettin humoristiset tarinat sijoittuvat Kiekkomaailmaan. Kiekkomaailma on neljän norsun kannattalema kiekko. Norsut seisovat avaruuden halki matkaavan kilpikonnan selässä. Missä järjestyksessä Kiekkomaailmaan sijoittuvat tarinat tulisi lukea? Kirjoissa on eri päähenkilöitä, mutta joku joka toisessa kirjassa on pääosassa vilahtaa jossain toisessa kirjassa pienemmässä roolissa. Jos haluaa pysyä kärryillä siitä kuka on kuka, ja missä mennään, kannattaa lukujärjestystä vähän harkita. Vinkkiä voi katsoa tällaisesta kaaviosta. Suuri osa teoksista toimii myös irrallisina ja ne imevät mukaansa vaikka ei olisi lukenut aikaisempia osia. Lukemisjärjestyksellä on väliä vain jos haluaa huomata ja ymmärtää kaikki viittaukset tai seurata joidenkin henkilöhahmojen kehittymistä oikeassa järjestyksessä.

Hirmurykmentti on löysähkösti jatkoa Vartijat-sarjaan. Käytännössä kirjassa ei ole muuta yhteyttä vartijoihin, kuin vartijoiden päällikön osallistuminen tapahtumien kulkuun takavasemmalta. Vartijat ovat tässä niin pienessä roolissa, että kirjan voi aivan hyvin lukea ilman aikaisempien osien lukemista. Ihkaensimmäiseksi kosketukseksi Pratchettin tuotantoon en tätä kuitenkaan suosittele. Kirjassa ei esimerkiksi selitetä alleviivaten, että KUKA PUHUU CAPSLOCK PÄÄLLÄ.

Terry Pratchett antaa ajattelemisen aihetta ja kirjat ovat täynnä kritiikkiä ja huomioita maailmanmenosta. Yleisiä teemoja ovat erilaisuus ja toimiminen oikein, vaikka se vaatisikin nousemista auktoriteetteja vastaan. Hirmurykmentissä korostuu uskonnon ja uskomisen kritiikki, sotimisen turhanpäiväisyys ja sukupuolten tasa-arvo. Kerronta on nokkelaa ja oivaltavaa. Sivut tihkuvat sarkasmia ja usein myös mustaa huumoria.

Lempikirjailijani


Terry Pratchett on ehdottomasti lempikirjailijoitani. Joku saattaisi väittää, että tällaisten fantasiamaailmaan sijoittuvien kirjojen lukeminen olisi lapsellista. Pöh, sanon minä. Pratchetilla on erikseen lapsille suunnattuja kirjoja, mutta olen kyllä lukenut niitäkin. Aikuisille suunnatuissa teoksissa on paljon sellaista, joka lapsilta menisi kokonaan ohi ja sellaista mikä voisi olla epäsopivaa luettavaa. Seksiä ei kirjoissa ole, mutta kapakoissa ja majataloissa luuhaamista kyllä. Kiekkomaailman keskus, Ankh-Morpork, ei ole mikään kaunis ja hyvämaineinen kaupunki.

Viihdyn Kiekkomaailman seikkailujen parissa. Toivon, että Terry Pratchett pystyy työskentelemään kirjailijana vielä pitkään. Hänen työtään on jo vuosia haitannut Alzheimerin tauti, jonka vuoksi hän on muun muassa unohtanut miten kymmensormijärjestelmällä kirjoitetaan. Sittemmin hänellä onkin ollut apunaan assistentti, joka hoitaa kirjoittamisen saneluiden perusteella. Pitkää ikää ja elinvoimaa sinulle Terry!



tiistai 11. marraskuuta 2014

Mitä sanoja käytän blogissa?

Hetken mielijohteesta päätin kokeilla, millainen sanapilvi syntyy syöttämällä blogin linkki Wordle-palveluun. Tulenko tästä kuvasta hullua hurskaamaksi? Käytän aivan liian paljon täytesanoja myös ja siis!


Seuraavassa postauksessa pitääkin ottaa käyttöön jotain aivan uusia sanoja ja keksiä hienoja erikoisia tapoja ilmaista itseäni! Tarvitaan lisää synonyymejä sanoille kirja ja lukeminen.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Uusia tuulia blogissa

Leffaurakka-blogi on nyt yhdistynyt osaksi Kirjaurakka-blogia, ja kaikki aikaisemmin leffoista kirjoitetut jutut löytyvät nyt täältä Kirjaurakka-blogin puolelta. Kahden blogin yhdistäminen bloggerissa oli todella nopea ja vaivaton juttu. Ainoastaan tunnisteiden (eli tagien) kanssa on nyt vähän ylimääräistä hommaa, koska käytin tageja eri tavoin kummassakin blogissa. Jos huomaatte, että siirron myötä linkkejä on mennyt rikki tai jotain muuta epätoivottavaa on päässyt tapahtumaan, kertokaa toki minullekin. Toistaiseksi kaikki on näyttänyt menneen ilman teknisiä ongelmia.

Seuraava urakka onkin hallita blogin sisältöjä. Jos tänne eksyy ensimmäistä kertaa, eikä tiedä kummastakaan urakkaprojektistani mitään, on varmasti ulalla. Elokuvista kertovat kirjoitukset kun vain ovat putkahtaneet yhdistämisen myötä kirjoista kertovien postauksien lomaan, ilman erityisiä selityksiä.

Toivottavasti blogiuudistuksen myötä saan taas uutta intoa kirjoittamiseen. Yöpöydällä lojuu sama kirja, mikä siellä on ollut keväästä asti. Pitäisi lukaista se loppuun nopsasti!

tiistai 2. syyskuuta 2014

Sinä päivänä, David Nicholls


Tämä kirja ei kuulu urakkalistoilleni, mutta halusin silti kirjoittaa siitä. Kirja on ensimmäinen käteeni osunut Miki-kirja. Idea on hyvä. Paras uusi juttu, mihin olen pitkään aikaan törmännyt!

Mikä siis on Miki-kirja? Kirja on kooltaan ja sivupaperin ohuudeltaan kuin pieni virsikirja. (Muistatteko ala-asteella jaetut pikkuiset virsikirjat?) Pitkäkin teos mahtuu siis pieneen tilaan ja kulkee kevyesti mukana vaikka taskussa. Paremmin kuin pokkarit, jotka eivät edes taskuun mahdu.

Eikä siinä vielä kaikki! Miki-kirjassa tekstin suunta on 90 astetta vinossa. Kirjaa lukiessa ei siis käännetä sivua vasemmalta oikealle vaan alhaalta ylös. Tämä on mullistava keksintö ja ainakin minulle mieluinen. Luen usein kirjoja sängyssä pötköttäen, jolloin sivujen kääntämisen ohessa kädet joutuvat huonoon asentoon, valo ei aina osu kunnolla sivuille ja joutuu kääntämään kylkeä. Miki-kirjan kanssa ei tule tällaista ongelmaa!


Vaikka tämän postauksen tarkoituksena olikin lähinnä hehkuttaa Mikiä, sanon muutaman sanasen myös Sinä päivänä -teoksesta. Tarinassa seurataan kahden henkilön elämää 20 vuoden ajan. Kirjassa on aina 15. heinäkuuta, mutta vain vuosi vaihtuu. Hauska tapa kertoa tarinaa! Päähenkilöitä ovat Dexter ja Emma. Tapahtumia tarkastellaan vuoroin kummankin näkökulmasta. Teos ei ole mikään perinteinen ruusunpunainen rakkaustarina, vaikka parisuhteet ovatkin kerronnassa tapetilla. Minulle tämä oli mukava kesäkirja, jota uskallan jopa suositella.

Tästä tarinasta on tehty myös elokuva. En suosittele trailerin katsomista, jos et ole vielä lukenut kirjaa, sillä traileri spoilaa aika paljon. Omiin silmiini elokuva ei näytä kovin mielenkiintoiselta, vain kalpealta varjolta mukaansatempaavan kirjan rinnalla.


torstai 13. maaliskuuta 2014

Ilmaisia e-kirjoja

Nyt ei tarvitse jättää klassikkoteosta lukematta vain sen takia, että sitä ei löydy lähikirjastosta tai kirjakaupasta. Open culture -sivusto tarjoaa 550 ilmaista e-kirjaa!

Itse en ole vielä päässyt e-kirjojen lukemisen makuun. Pidän vanhanaikaisista kunnon kirjoista, paperin rapinasta ja kirjan tuoksusta. Uudet kirjat tuoksuvat hyvin erilaiselle kuin vanhat ja pölyiset. E-kirja olisi kuitenkin kevyt ja helppo kuljettaa mukana matkalla, joten aion ehdottomasti kokeilla.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Fahrenheit 451, Ray Bradbury

Vaikka tämä kirja ei kuulukaan urakkalistalleni, mainitaan se usein kun puhutaan tai listataan klassikkoteoksia. Siksi mielestäni on hyvä noteerata tämän kirjan lukeminen myös blogissa.

Paperin syttymislämpötila on 451 fahrenheittia.


Kirjoissa piilevä tieto, tarinoiden antamat opetukset ja lukemisen tuoma vapaus ovat vaarallisia. Jos haluaa hallita massoja ja pyrkiä diktaattoriksi, on syytä pitää ihmiset etäällä kirjoista. Jos taas et halua tulla hallituksi, kasva kirjojen lukemisen kautta vahvaksi.

Teoksessa käsitellään mielenkiintoisia teemoja ja rakennetaan synkkää tulevaisuuden kuvaa. Teknologian edistymisestä kertoo lähinnä olohuoneen kaikki seinät valtaava "televisio". Tarinan pääosassa on palomies, joskin sanan merkitys on kääntynyt täysin päälaelleen. Loppua kohden kirja vaikuttaa toimintaelokuvan käsikirjoitukselta. Ehkäpä tämä on filmatisoitu? Loppuratkaisu ei ole varsinaisesti ratkaisu, vaan tuntuu ennemminkin, että tarinan pitäisi jatkua vielä jatko-osaan. Jäin miettimään, kuinkas sitten kävikään?

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Vuonna 2013 luetut

Vuosi 2013 on hurahtanut ohi huimaa vauhtia. Niinhän vuosilla tuppaa olemaan tapana. Tänä vuonna blogiin kirjoittaminen on jäänyt väliin, sillä keskitin suuren osan ajastani gradun kirjoittamiseen. Homma tuli juuri valmiiksi ja lähti tarkastettavaksi pari päivää sitten. Voitteko kuvitella, miltä tuntui mennä kirjastoon ja lainata pitkästä aikaa kirja ihan vain omaksi iloksi ja viihdykkeeksi?

Muutamia kirjoja olen kuitenkin lukenut myös opiskelun ohessa. Nämä ainakin jäivät mieleen:

Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja kuinka sieltä pääsee pois.
Oma reppureissuni on ollut pituudeltaan vain puolet Mähkän reissusta, joten pieni kateuden vihreys helotti poskillani tätä lukiessa. Monta tuttua paikkaa, ihanaa reissufiilistä ja toki yllykettä matkakuumeelle. Kirjan loppu jäi jotenkin ärsyttämään. Suomeen palattuaan Mähkällä oli vahva tahto lähteä takaisin maailmalle ja tehdä mitä vaan että pääsisi taas matkaan, mutta kuitenkin hetken päästä "oravan pyörä" oli jo imaissut hänet sisäänsä ja ulkomaille muuttamisen suunnitelmat olivatkin etäisiä unelmia.

Riku ja Tunna: Mad Cook, Kulinaristinen seikkailukirja.
Tällä kirjalla olin ajatellut osallistua Kansankynttiläin kokoontumisajoihin. Kirja on tuhti tietopaketti ruokakulttuurista, sen historiasta ja eettisistä ongelmista. Moni asia oli toki minulle entuudestaan tuttu ainakin päällisin puolin, mutta tämän opuksen avulla sai viihdyttävällä tavalla lisätietoa muun muassa siitä, miksi asiat ovat nykyäään niin kuin ne ovat. Suosittelen tätä lämpimästi, jopa niille jotka eivät ole Madventures-faneja tai pidä Rikusta ja Tunnasta. Opettavainen ja hyvä kirja!

Carl Sagan: Ensimmäinen yhteys. Tämä kirja oli osa Kirjavuorikiipeily -haastetta, josta sain luettua kolme kirjaa. Oli mukava lukea pitkästä aikaa scifiä, mutta pakko sanoa kirjan jääneen elokuvan varjoon.

Lisäksi minulla on yöpöydän reunalla läjä kesken jääneitä kirjoja. Josko jonkun niistä ehtisi saada loppuun vielä tänä vuonna!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kirjabloggaajien suositukset

Kirjabloggaajat ovat äänestäneet parhaita kirjoja, joita suosittelevat muillekin luettavaksi. Itse en osallistunut äänestykseen, sillä blogini on ollut tänä vuonna muiden kiireiden vuoksi hyvin hiljainen, enkä tuntenut itseäni kunnolliseksi kirabloggaajaksi. Sitä paitsi, kysymys on äärettömän vaikea! En osaisi millään valita, mille kirjalle ääneni antaisin.

Vielä ei kirjojen paremmuusjärjestystä ole julkistettu, mutta tässä on lista kaikista ääniä saaneista kirjoista aakkosjärjestyksessä. Ihan kaikkia en ole lukenut, osasta en ole kuullutkaan!

Aho: Papin tytär
Abedi: Lucian
Atwood: Oryx ja Crake
Alcott: Pikku naisia
Atwood: Orjattaresi
Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Barbery: Siilin eleganssi
de Beauvoir: Mandariinit
Beckett: Genesis
Brink: Hiljaisuuden tuolla puolen
Brink: Myrskyinen hiljaisuus
Bronte: Humiseva harju
Bronte: Kotiopettajattaren romaani
Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Byatt: Riivaus
Calvino: Näkymättömän kaupungit
Camus: Sivullinen
Canth: Anna-Liisa
Capote: Other Voices, Other Rooms
Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta
Carrol: Naurujen maa
Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa/Eikä yksikään pelastunut
Coelho: Alkemisti
Cunningham: Tunnit
Dickens: Saiturin joulu /Joululaulu
Dostojevski: Kirjoituksia kellarista
Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Fielding: Bridget Jones - Elämäni sinkkuna
Fletcher: Tummanhopeinen meri
Frank: Nuoren tytön päiväkirja
Gaarder: Sofian maailma
Gallay: Tyrskyt
Golding: Kärpästen herra
Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
Hemingway: Vanhus ja meri
Hesse: Arosusi
Hietamies: Tarhapäivä
Hornby: Uskollinen äänentoisto
Hosseini: Leijapoika
Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Hugo: Kurjat
Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Härkönen: Häräntappoase
Irving: Garpin maailma
Irving: Ystäväni Owen Meany
Ishiguro: Ole luonani aina
Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Itäranta: Teemestarin kirja
Jansson: Kesäkirja
Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Jansson: Muumipappa ja meri
Jansson: Muumilaakson marraskuu
Jansson: Taikatalvi
Joyce: Odysseus
Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Kettu: Kätilö
King: Musta torni
King: Velho
Kivi: Seitsemän veljestä
Knausgård: Taisteluni 2
Krohn: Tainaron
Krohn: Umbra
Kyrö: Mielensäpahoittaja
Kähkönen: Hietakehto
Lem: Solaris
Le Quin: Pimeyden vasen käsi
Lewis: Velho ja leijona
Lindgren: Ronja Ryövärintytär
Lindgren: Veljeni Leijonanmieli

Linna: Tuntematon sotilas
Linna: Täällä pohjantähden alla
Loe: L
Lundberg: Jää
Makine: Ranskalainen testamentti
Makine: Ruhtinattaren rikos
Makine: Tuntemattoman miehen elämä
MacDonald: Armon yö
MacDonald: Linnuntietä
Martell: Piin elämä
McCarthy: Tie
McEwan: Sovitus
Mistry: A Fine Balance
Mitchell: Tuulen viemää
Montgomery: Annan nuoruusvuodet
Montgomery: Anna ystävämme
Montgomery: Pieni runotyttö
Montgomery: Runotyttö maineen polulla
Mukka: Maa on syntinen laulu
Murakami: 1Q84
Murakami: Kafka rannalla
Nabokov: Lolita
Oates: Haudankaivajan tytär
Oates: Blondi
Oksanen: Puhdistus
Oksanen: Stalinin lehmät
Ollikainen: Nälkävuosi
Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Orwell: Eläinten vallankumous
Orwell: Vuonna 1984
Parvela: Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen
Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Pullman: Kultainen kompassi
Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Roy: Joutavuuksien jumala
Sage: Magiaa
Saint-Exupéry: Pikku prinssi
Saramago: Kertomus sokeudesta
Shaffer&Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Shakespeare: Hamlet
Shakepeare: Macbeth
Shakespeare: Romeo ja Julia
Shields: Ellei
Shriver: Poikani Kevin
Shuler: Vain aurinko muistaa
Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Sillanpää: Ihmiset suviyössä
Sillanpää: Nuorena nukkunut (hutera muistikuva, että olisin saattanut lukea tämän?)
Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
Steinbeck: Vihan hedelmät
Stockett: Piiat
Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina
Thackeray: Turhuuden turuilla
Tsehov: Kolme sisarta
Tolkien: Hobitti
Tolkien: Taru sormusten herrasta
Tolstoi: Anna Karenina
Tuuri: Talvisota
Waltari: Sinuhe epyptiläinen
Waters: Yövartio
West: Vastaathan kirjeeseeni Miss Lonelyhearts
Westö: Missä kuljimme kerran
Wilde: Dorian Grayn muotokuva
Winman: Kani nimeltä jumala
Winterson: Intohimo
Woolf: Majakka
Yates: Revolutionary Road
Yrjänä: Mechanema
Zafon: Tuulen varjo
Zimmer Bradley: Avalonin usvat
Zusak: Kirjavaras

Näyttäisi siis siltä, että minulta on lukematta puolet niistä kirjoista, joita kirjabloggaajat pitävät ehdottomasti lukemisen arvoisina! Jos olisin saanut luettua läpi molemmat alkuperäisen luku-urakan listat, olisi tästä saanut vedettyä yli vielä muutaman lisää. Samat klassikot tai suosikit nousevat esille listasta toiseen. Se on varmasti hyvä merkki. Kenties laadun tae? Nyt tekeekin jo kovasti mieli päästä lukemaan!

perjantai 4. lokakuuta 2013

Sadan kirjan lukupiiri

Klassikkokirjojen, vai pitäisikö sanoa must read -kirjojen luku-urakka on minusta ollut ihana. Mukana on todellisia helmiä ja mahtavia lukukokemuksia. Olen aina innoissani, jos joku tarttuu näihin minulle niin tutuiksi käyneisiin kirjoihin.

Nyt on kenellä tahansa mahdollisuus osallistua Demin lukupiiriin, jossa luetaan sataa klassikkokirjaa KSML:n listan mukaan. Demi on toki nuorille tarkoitettu sivusto, mutta kyllähän sekaan mahtuu jokunen ikinuorikin.

Suosittelen!

torstai 10. tammikuuta 2013

39. Star Wars (1977)

Olen ihan oikeasti tavannut ihmisiä, jotka eivät ole nähneet Star Warsia. Eikö ole uskomatonta? Itsehän olen varmasti nähnyt tämän ensimmäisen kerran jo kun en edes osannut lukea tekstityksiä itse. Eihän se mitään haitannut, sillä R2D2 ja C3PO kyllä viihdyttivät riittävästi, vaikkei juonessa pysynytkään mukana.

Miksi elokuvan katsominen tuli pitkästä aikaa ajankohtaiseksi? Meillä on Joulun jälkeen pelattu todella paljon Star Wars -versiota Angry Birds -pelistä. Tuttu musiikki ja valosapelin humina ajoivat minut siihen pisteeseen, että oli ihan pakko katsoa alkuperäinen leffakin. Vihaiset linnut ja Tähtien sota käyvät muuten todella hyvin yhteen.


Tuttu kohtaus elokuvasta taipuu Vihaisten lintujen avulla tällaiseksi.

Olin aikaisemmin jo painiskellut vanhemmuuden suurimman vaikeuden kanssa: Pitääkö jälkipolvelle näyttää Star Warssit alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä vai tarinan mukaan kronologisessa järjestyksessä? Nyt ongelma ratkesi kuin itsestään, ja aloitimme tästä ensimmäisestä eli neljännestä osasta. Tyttäreni on tosin niin pieni, ettei varmasti pian muista tästä kokemuksesta mitään ja voimme palata ongelman pariin myöhemmin uudestaan.

Star Wars on niin vahvasti oma juttunsa, että on tavallaan hassua nähdä se listalla muiden elokuvien joukossa. Onhan kyseessä jotain paljon suurempaa. Miten tätä voi edes arvostella elokuvana, kun tähän liittyy niin paljon nostalgiaa ja suuria tunteita, että viiden tähden arvosteluasteikolla olisi pakko antaa vähintään kuusi tähteä?


INFOLOOTA

Star Wars The New Hope / Tähtien sota, Uusi Toivo

Ohjaus:
George Lucas

Pääosissa:
Mark Hamill
Harrison Ford
Carrie Fisher

AFI:n sija 13.
IMDb:n sija 16.
IMDb:n arvio 8.8

Kuva Wikipediasta

perjantai 4. tammikuuta 2013

Salaperäinen veitsi, Philip Pullman

Salaperäinen veitsi on toinen osa Philip Pulmanin Universumin tomu -trilogiassa. Luin ensimmäisen osan eli Kultaisen kompassin vähän toista kuukautta sitten.

Miksi päätin jatkaa lukukokemusta jatko-osiin? Ensinnäkin tarina jäi ensimmäisessä kirjassa aivan kesken ja olen utelias tietämään miten jatkossa käy. Toiseksi brittien klassikkolistalla kehotettiin lukemaan His Dark Materials eli koko trilogia, ei vain ensimmäistä osaa. Näissä kahdessa seikassa oli ihan riittävästi syytä tarttua kakkososaan. Varsinkin kun se lähes hyppäsi kirjaston hyllystä syliini.

Ensimmäisen osan kanssa petyin suomennokseen ja totesin lukevani jatko-osat alkuperäiskielellä. Nyt harmittelen, että en pysynyt päätöksessäni. Suomennos on aivan kaamea. Eniten minua tökkii jatkuva futuurin käyttö. Suomen kielessä kun ei futuuria ole vaan tulevat tapahtumat ilmaistaan preesenssissä. Toki voi olla poikkeuksia, jos kerronnan kannalta asian selkeydellä on suuri alleviivattavan tärkeä merkitys. Tässä käännöksessä vain valitettavasti "tulee tapahtumaan" -muotoista futuuria käytetään ihan turhaan ja jatkuvasti. Suoraan sanatarkasti englannista kääntäminen paistaa läpi häiritsevästi. Voin olla mielestänne turhan nipottaja, mutta lukunautintoni kärsi suomennoksen kourissa pahasti.

Nyt edessä onkin dilemma. Nappaanko tiistaina kirjastoreissulla kolmannen osan suomeksi käännetyn version, jonka tiedän odottavan minua hyllyssä vai koetanko metsästää alkuperäisversiota? Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa ja puolensa.

Sitten itse kirjan sisältöön. Tarina jatkuu siitä mihin se jäi. Ensimmäisen osan fantasiaelementtejä karisee kuitenkin pois aika paljon, sillä tässä vaiheessa tarina siirtyy tähän meidän omaan ulottuvuuteemme. Mukaan tulee uusia hahmoja ja jotkin ensimmäisen osan herättämät kysymykset saavat vastauksia. Lopulta kuitenkin pakka on ihan yhtä levällään kuin ensimmäisenkin kirjan jälkeen. Uskonkin vakaasti, että trilogian mahdollisen nerouden älyää vasta, kun on lukenut kaikki osat ja tarinan koko kaari on selvillä. Siksi minulla onkin hinku päästä viimeisen osan kimppuun.

"Tai Will näki sen ainakin joistakin kulmista. Näytti siltä, kuin joku olisi leikannut ilmasta palan noin kahden metrin päästä tien reunasta: pala oli kutakuinkin neliön muotoinen, ja sen läpimitta oli alle metrin. Jos katsoja oli palan tasalla ja suoraan sitä päin pala oli melkein huomaamaton, ja takaa se oli täysin näkymätön. Paikan saattoi havaita vain kadun puoleiselta sivulta, eikä helposti sieltäkään, koska palan läpi näkyi vain täsmälleen samaa kuin sen edessä tällä puolen: katulampun valaisema nurmikkokaistale."


torstai 3. tammikuuta 2013

Parhaat elokuvat Guardian-lehden lukijaäänestyksessä

Jipii! Nyt vihdoin löysin ihan passelin listan liitettäväksi leffaurakkaani. Jo viime vuonna koetin etsiä listaa muista kuin Hollywood-elokuvista, mutta silloin tämä jäi huomaamatta. Ajattelin katsoa tältä listalta ne 12 elokuvaa, jotka lupasin katsoa suomalaisten ja amerikkalaisten elokuvien lisäksi.

Kyseessä on Top 40 -lista, joka on muodostettu lukijaäänestyksen perusteella. Siis samalla tavalla kuin urakassa mukana oleva HS:n Top 100 -lista. Passaa siis minulle kuin nenä päähän.

Joitakin elokuvia olen listalta jo nähnyt, ja joitaki minulle on ehditty jo suositellakin. Jos en muuta tavoitetta vuodelle 2013 elokuvien saralta itselleni aseta, niin ainakin 12 elokuvan katsominen tältä listalta on riittävän realistinen pyrkimys.

Nämä jäivät lukematta

Tässä lista kirjoista, joita en ole vielä lukenut. Onko joukossa mielestänne sellaisia helmiä, että ne tulisi lukea vielä näin urakan jälkeenkin?

Suomalainen lista:
Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
Elias Lönnrot - Kalevala
Victor Hugo - Kurjat
Henri Charriere - Vanki nimeltä Papillon
Leo Tolstoi - Sota ja rauha
Miquel Cervantes - Don Quijote
Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
Herman Hesse - Lasihelmipeli
Leon Uris - Exodus
John Steinbeck - Eedenistä itään
Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
Giovanni Boccaccio - Decamerone
Homeros - Odysseia
Stephen King - Hohto
Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

Brittilista:
The Bible
Great Expectations – Charles Dickens
Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
Complete Works of Shakespeare
Middlemarch – George Eliot
Bleak House – Charles Dickens
War and Peace – Leo Tolstoy
Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
David Copperfield – Charles Dickens
Memoirs of a Geisha – William Golden
The Woman in White – Wilkie Collins
Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
Life of Pi – Yann Martell
Dune – Frank Herbert
Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
A Suitable Boy – Vikram Seth
On the Road – Jack Kerouac
Jude the Obscure – Thomas Hardy
Oliver Twist – Charles Dickens
Ulysses – James Joyce
Swallows and Amazons – Arthur Ransome
Germinal – Emile Zola
Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
Cloud Atlas – David Mitchell
A Fine Balance – Rohinton Mistry
The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
The Wasp Factory – Iain Banks
Watership Down – Richard Adams
Les Miserables – Victor Hugo

maanantai 31. joulukuuta 2012

38. Chinatown (1974)

Halusin että tämä postaus tulee vuoden 2012 puolelle kun tämän jo muutama päivä sitten katsoinkin. Nyt siis vain tällainen lyhyt ilmoitus, että elokuva on katsottu. Kirjoittelen lisää piakoin.

Ja nyt sitten se lupaamani jatko postaukseen.

Nimi ylätti minut jälleen kerran. Tästä nimen luoman mielikuvan ja elokuvan oikean sisällön välisestä yhteensovittamisesta mielikuvitukseni saa 10 miinuspistettä. Lähes poikkeuksetta koko leffaurakan ajan ja itseasiassa jo edellisessä urakassa kirjojen parissa tämä sama homma toistui. Liekö arvaukseni koskaan osuvat lähellekään oikeaa? Onko vika minussa vai elokuvien ja kirjojen tekijöissä?

Chinatown ei siis ollutkaan mikään Kung Fu -elokuva kiinalaiskaupunginosan jengitaisteluiden ja mafiosojen parissa vaan 1930-luvulle sijoittuva dekkaritarina. Eikä ihan mikä tahansa dekkaritarina, sillä tässä on pääosassa Jack Nicholson! Jack nuorehkona miehenä (kuinka vanha hän oikein onkaan, kun jo 70-luvulla on ollut noin kurttuinen ukko?) passaa etsivän rooliin todella hyvin. Chinatowniin viitataan elokuvassa hyvin vähän, koska päähenkilö on ollut siellä hommissa ennen ryhtymistään yksityisetsiväksi eli siis jo ennen tämän elokuvan tapahtumia. Jotain jännää siellä silti on aikoinaan tapahtunut, vaikka en ihan päässytkään kaikesta perille.

Elokuvassa on kaikki mitä kunnon dekkarissa pitääkin olla. Kohtalokkaita naisia, tupakansavua, vanhoja autoja ja jopa viittaus sälekaihtimiin.
"All right, Curly. Enough's enough. You can't eat the Venetian blinds. I just had them installed on Wednesday."

Tykkäsin. Voisin katsoa vaikka uudestaan.

INFOLOOTA

Chinatown /

Ohjaus:
Roman Polanski

Pääosassa:
Jack Nicholson

AFI:n sija 21.
IMDb:n sija 78.
IMDb:n arvio 8,4

Kuva Wikipediasta

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kansankynttiläin kokoontumisajot

Mitenköhän tässä kaikessa käy -blogissa esitellään tietokirjallisuuden lukemiseen rohkaiseva Kansankynttiläin kokoontumisajot -haaste. Koska tässä haasteessa ei ole välttämätöntä lukea läjäpäin kirjoja, uskon että aikani ja rahkeeni riittävät myös tähän osallistumiseen.

Lyhykäisyydessään homman nimi on tämä:
Lue tietokirjoja eri kategorioista ja kapua siten valaistuksen tasolta toiselle:

Sytkäri - 3 kirjaa ja 2 kategoriaa
Taskulamppu - 6 kirjaa ja 3 kategoriaa
Hehkulamppu - 9 kirjaa ja 4 kategoriaa

Sytkärin verran tietokirjoja minulla on jo mukana Kirjavuorikiipeily-haasteessakin, joten tavoittelen suoraan Taskulamppua! Jos tiedät hyviä tietokirjoja, vinkkaa niistä minulle. Muuten saattaa tulla valinnan vaikeus runsaan tarjonnan edessä.

Koetan pitää mielessä, että haasteen toteuttamisaika loppuu jo marraskuun viimeinen päivä 2013 eikä vasta vuoden lopussa. Jos tämän päästän mielestäni, niin saattaa mennä palkintoarvonta sivu suun!

lauantai 29. joulukuuta 2012

Kirjavuorikiipeilyä 2013

Haastavaa lukemista -blogissa esitellään Kirjavuori Mount Everestille -haaste.
Haasteen tarkoituksena on lukea hankkimiaan ja saamiaan kirjoja, jotka vain pölyttyvät hyllyissä ja yöpöydän laatikoissa odottamassa lukuvuoroaan.

Pengoin omaa kirjahyllyäni ja sain kasaan Kolille kiipeämiseen riittävän määrän kirjoja. Mukana ovat myös tänä vuonna Joulupukin tuomat kirjat, koska haluan lukea ne ennen ensi joulua!

Kirjavuorikiipeilykirjani vuodelle 2013 ovat tässä:


Mielestäni sain haalituksi kasaan mielenkiintoisen ja riittävän monipuolisen setin haasteeseen tarttumista varten. Nyt vain mietin, että mistä päästä aloitan vuorikiipeilyn!


37. Gone with the Wind (1939)

Tuulen viemää on niitä harvoja vanhoja klassikkoelokuvia, joita olen nähnyt useita kertoja. Edellinen katselukerta on tainnut olla kyllä viime vuosituhannen puolella, mutta nuoruusvuosina kerkesin nähdä tämän ainakin kymmenisen kertaa. Siksi monet kohtaukset olivat jo entuudestaan hyvin vahvasti mielessä. Olen nähnyt myös Making of -dokumentteja ja muuta oheismateriaalia kulissien takaa. Elokuva on siis kaikin puolin tuttu.

Elokuvaan liittyy muutamia lapsuusmuistoja. Muistan, kuinka erikoista minusta oli että elokuva voi olla niin pitkä, että se kestää koko päivän (vähän alle neljä tuntia). Kuinka niin kauan jaksaa istua paikallaan? Muistan myös, että elokuvan alussa Scarletilla on todella leveähelmaisia mekkoja, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen. Suunnittelinpa joskus jopa nimeäväni aikuisena tyttäreni Taraksi, koska se on elokuvassa niin merkittävä paikka. Lapsena myös ihmettelin miten näin vanha amerikkalainen elokuva on värillinen, vaikka tuoreemmatkin suomalaiselokuvat ovat mustavalkoisia. Enpä tiennyt silloin, että Tuulen viemää onkin erikoistapaus myös Hollywood-elokuvien keskuudessa.

Joskus 1990-luvun alkupuolella sain Joulupukilta elokuvan VHS-kasetilla. Katsoin elokuvan silloin yöllä siskoni kanssa suklaakonvehteja mussutellen. Loppupuolella äiti heräsi aamukahvia keittämään ja hämmästeli, että emmekö me ole vielä ollenkaan menneet nukkumaan. Tuosta tapauksesta lähtien Joulu on liittynyt Tuulen viemään. Olisi jotenkin hassua katsoa tämä keskellä kesää ilman suklaata! Niinpä tälläkin kertaa katsoin elokuvan joululomalla suklaakonvehtien ja siskoni kera.

Luin Tuulen viemää -teoksen ihan vähän aikaa sitten. Jo ennen kirjan saattamista loppuun, aloin haaveilla elokuvan katsomisesta piakkoin. Koska kirja oli vielä tuoreessa muistissa, onnistuin järkyttämään itseäni elokuvan vertailulla alkuperäiseen teokseen. Periaatteessa elokuva on hyvin uskollinen kirjalle. Käytännössä kuitenkin eroja on paljon. Elokuvasta puuttuu ainakin neljä minun mielestäni melko keskeistä henkilöhahmoa. Ennen niin ihana elokuva tuntui nyt kirjan lukemisen jälkeen melko kalpealta kuvajaiselta hienosta tarinasta. Tämä todistaa, että piditpä elokuvasta kuinka paljon tahansa on kirja aina vielä parempi. Jos siis pidät tästä elokuvasta, rakastut ikihyviksi kirjaan!

Scarlettin ja Rhettin tarina jatkuu neliosaisena minisarjana nimeltä Scarlett. Olen nähnyt myös tämän jatko-osan joskus 90-luvulla, mutta en silti muista onko tarinassa onneton vai onnellinen loppu. Taidanpa siis perehtyä jatko-osaan joko kirjana tai tv-versiona piakkoin. Jatko-osa ei ole Margaret Mitchellin käsialaa, joten alkuperäistä tarinankertojaa kunnioittaakseen voisi jatkosepustuksille myös viitata kintaalla. Tekee vaan mieli tietää mitä silloin seuraavana päivänä tapahtuikaan...


INFOLOOTA

Gone with the Wind / Tuulen viemää

Ohjaus:
Victor Fleming

Pääosissa:
Clark Gable
Vivien Leigh

AFI:n sija 6.
IMDb:n sija 157.
IMDb:n arvio 8,2

Kuva Wikipediasta

36. Casablanca (1942)

Humphrey Bogart on kyllä niin hassu nimi, kuten totesin jo aikaisemmin katsottuani Treasure of Sierra Madre -elokuvan. Ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä. Tässäkin elokuvassa Humphrey tekee nimestään huolimatta ihan vakavan roolin.

Naispääosassa elokuvassa nähdään hätkähdyttävän kaunis Ingrid Bergman. Katsokaapa vaikka tästä tätä haikeissa tunnelmissa hyräilevää kaunotarta:


"You must remember this, A kiss is just a kiss, a sigh is just a sigh. The fundamental things apply, As time goes by."

Elokuvassa on romantiikkaa ja jännitystä, kaunista musiikkia ja haikeutta. Elokuva on kaunis ja mielenkiintoinen. En kuitenkaan ymmärrä, mikä tästä tekee niin hienon, että se on päässyt pronssisijalle AFI:n listalla ja että IMDb:ssä tämä on saanut 8.7 tähteä. Onko Casablanca todellakin elokuvahistorian kolmanneksi paras elokuva?


INFOLOOTA
Casablanca

Ohjaus:
Michael Curtiz

Pääosissa:
Humphrey Bogart
Ingrid Bergman

AFI:n sija 3.
IMDb:n sija 25.
IMDb:n arvio 8.7

Kuva Wikipediasta